Festivaalit saksalaiseen tapaan

Bazar Oriental Berliinissä 20.11.2004

© Peppina Lindfors 2005
Artikkeli julkaistu Ishtarissa 2/2005

Kun Nabila Bergmann keväällä 2002 pyysi minua esiintyjä- ja opettajavieraaksi Berliiniin Bazar Oriental -festivaaliin marraskuussa 2004, olin tietysti iloinen kutsusta. Kahden vuoden päässä näytti olevan juuri sopivasti vapaa viikonloppukin. Asia tuntui kuitenkin hiukan kaukaiselta, enkä uhrannut sille paljon ajatusta ennen viime kevättä, jolloin kutsu vahvistettiin.

Sopimus oli suomalaisiin vastaaviin verrattuna tarkka ja seikkaperäinen. Siinä selvitetään yksityiskohtaisesti, mikä kuuluu järjestäjän, mikä vierailijan vastuulle, mitä mistäkin maksetaan ja miten mahdollisista laiminlyönneistä sakotetaan. Sopimuksia tehtiin lisäksi kaksi erilaista, taiteilijan ja dosentin! Tämä oli ihan pakko tarkistaa sanakirjasta, mutta ei "Dozentinille" löytynyt muuta käännöstä. Sopii siis vastaisuudessa puhutella dosentti Lindforsiksi.

Paikallinen tapa on maksaa festivaaliopettajalle prosenttiosuus kurssituloista. Varsinaista palkkaa ei siis makseta, mutta jos kurssilaisia on paljon, saattaa päästä hyvillekin tuloille. Kurssit toteutuvat, oli osanottajia mikä määrä tahansa. Esiintymisestä ei makseta. Se kaiketi nähdään hyvänä itsensä markkinoimistilaisuutena tai ei vain ole maan tapa.

Ehdotin alun perin kurssiohjelmakseni jotain kansantanssia, koska sitä käsittääkseni ei Saksassa tehdä samalla innostuksella ja osaamisella kuin meillä. Arvelin itselläni olevan sillä saralla jotakin annettavaa. Näkemilläni saksalaisilla videoilla on esitetty lähes pelkästään estraditanssia ja rumpusooloja, joten kuvittelin folkille olevan hyvinkin kiinnostusta. Ei ollut. Pop-baladi tai keppi-saidi ovat ainoita, mitä kannattaa tarjota, minua valistettiin.

Münchenissä opettavalla egyptiläisellä Ashraf Hassanilla oli kyllä ihan eri käsitys asiasta, mutta ehkäpä tanssilliset mieltymykset vielä jakavat yhdistyneen Saksan.

Keppi-saidia siis. Omalla kurssillani oli runsas osanotto: kokonaista seitsemän innostunutta tanssijaa. Vertailun vuoksi muita selville saamiani kurssilaismääriä olivat 3, 6 ja 15. Kaikkiaan kahden tunnin workshopeja oli seitsemän.

Tässä nähdäänkin selkein ero meikäläisen ja saksalaisen festivaalin välillä. Suomessa tullaan pääasiassa kursseille ja katsomaan esityksiä ja siinä sivussa antaudutaan basaarin iloille. Saksassa hyvä basaari vetää kansan paikalle, sen lisäksi katsotaan esitykset ja vihonviimeiseksi mennään kurssille, jos pukujen sovitukselta aika antaa myöden.

Berliinissä on koko ajan niin runsas kurssitarjonta, että tällainen yhden päivän tapahtuma ei saa aikaan yleisöryntäystä kursseille. Kuitenkin meitä ulkomaisia opettajia ja esiintyjiä kannatti tuoda paikalle. Nyt lisäkseni mukana olivat Josephine Wise Englannista ja Dud Muurmand Tanskasta. Olikohan meillä eksotiikka-arvoa? Ainakin kansainvälistimme tapahtuman.

Basaarinpitäjät ovat järjestäjän kannalta merkittävä, ehkä merkittävinkin sidosryhmä. Myyjät tulevat ympäri Saksaa ja heidät on syytä pitää tyytyväisenä, koska myyntipaikan vuokralla on saatava kunnon tulot. Tyytymättömät eivät tule seuraavalla kerralla. Saksassa viikonloppufestivaaleja on vähintään joka kuukausi, joten hyvä basaari on merkittävä asiakkaita tuova tekijä. Tämä nyt seitsemännen kerran järjestetty tapahtuma on kasvattanut suosiotaan vuosi vuodelta. Bazar Orientalissa oli 50 näytteilleasettajaa/ myyjää ja päivän aikana kävijöitä noin 2000. Festivaalipaikan sisäänpääsymaksu on seitsemän euroa. Kahdella pikkulavalla oli esityksiä kaiken päivää.

Matinea-show'ssa esiintyi tanskalainen Gipsy Mystic Dancers -ryhmä kolmiosaisella tanssiteoksellaan. Teos rakentui tribal-, mustalais- ja fantasiatyylisistä osista. Kaikesta näkemästäni en pitänyt, mutta ryhmällä oli selvästi kunnianhimoinen ote tanssiinsa ja kykyä ja halua ilmaisuun tanssin kielellä.

Illan Gaala-show, jossa itsekin esiinnyin, oli perinteisempi ohjelmaltaan ja tyypillinen gaala. Paljon sooloja ja muutamia ryhmiä. Me ulkomaiset vierailijat esiinnyimme samoin kuin festivaalin järjestäneet Nabila ja Sabina-Zaidakin. Muut tanssijat olivat eri puolilta Saksaa. Oma tanssivuoroni oli esityksen loppupuolella, joten näin vain pari viimeistä numeroa. Vauhtia riitti loppuun asti ja runsas yleisö eli innostuneena mukana. Kaiken kaikkiaan Bazar Oriental oli mukava kokemus.

 

takaisin arkistoon

 

päivitetty 30.9.2009

© Peppina Lindfors 2006–2017       sivujen toteutus © Inka Vilén 2006–2017       All rights reserved.